Noidankehä

 

Pirullinen noidankehä taloudessa

Ongelmat talouteen ovat tietysti moninaisia ja moniulotteisia, yksittäistä syytä on mahdotonta nimetä. Seuraavaksi nostan muutamia havaintoja jotka suoraan vaikuttavat haitallisesti talouteemme, mutta kurkataan ensin sitä noidankehää ymmärtääksemme asian vakavuuden.

Suomen valtion verotulojen kasvu on hidastunut, lähes pysähtynyt muutamaa poikkeusvuotta lukuunottamatta ja ne eivät muuttaneet kokonaiskuvaa, puhun siis viimeisestä 10-15 vuoden jaksosta. Tälläisessä tilanteessa hallinnolla (tarkemmin siis poliitikoilla ja virkamiehillä) on oikeastaan kolme vaihtoehtoa:

1. Sopeuttaa menot tuloja vastaaviksi.

2. Nostaa veroja.

3. Lisätä valtion velanottoa.

No, vaihtoehto 1. on poissuljettu Suomessa, jossa merkittävän äänestäjäkunnan muodostavat sellaiset ihmiset, jotka tavalla tai toisella saavat toimeentulonsa valtion ja kuntien budjettien eri momenteilta.

Jäljelle jää siis vaihtoehdot 2. ja 3. eli yksityinen sektori, joka ne verot ja velat viime kädessä maksaa.

Osasyy tuohon verotulojen kasvun näivettymiseen löytyy verotuksen jokseenkin jatkuvasta kiristymisestä, se kun kuristaa taloutta ja vähentää kulutusta (jota siis tarvittaisiin). Toinen syy on tuottavuuden heikentyminen.

Tuottavuusloukku

Tuottavuus onkin villimpi juttu johon vaikuttaa monet seikat teknisestä kehityksestä aina työvoiman koulutustasoon ja innovaatioihin plus monet muut asiat. Yllättäen, yksi keskeisimpiä näkökulmia on rahan hinnan vaikutus tuottavuuteen.

Mennään taas hiukan mutkia oikoen, jottei hommat menisi jaaritteluksi, eli lähdetääs firmoista: Konkurssikypsät yritykset pysyvät pystyssä alhaisen korkotason avulla ja niitä kutsutaan leikkisästi Zombi-yrityksiksi. Zombi-yritys on määritelmän mukaan yli kymmenen vuotta toiminut yritys, jonka liiketuloksen suhde korkokuluihin on alle yksi, eli surkeasti menee. Zombi-yrityksen selviämisstrategia on uuden velan ottaminen vanhan tilalle, ”onneksi” on nollakorot.

Zombi-yrityksien aiheuttamat haitat ovat aika perustavanlaatuisia ja siten vakavia. Arviolta 8-10% Euroopan suuryrityksistä täyttävät Zombin määritelmän ja käytännössä ilmainen lainaraha on omiaan kasvattamaan niiden lukumäärää. Varsin pian zombi-talous johtaa tilanteeseen, jossa tuottamatonta toimintaa tuetaan tuottavan toiminnan kustannuksella. Eli, zombien rahoitus on vahvoilta yrityksiltä pois, koska se luo markkinoille pääsyn esteitä, rajoittamalla uusien yritysten kasvua. Lisäksi zombi-yritykset johtavat siihen, että terveet yritykset investoivat vähemmän ja työpaikkoja syntyy hitaammin, tai ei lainkaan. Lyhyesti siis: zombi-yritykset supistavat investointeja ja hidastavat kasvua, jolloin BKT ei kasva eikä myöskään verokertymät, vaan ajaudutaan veronkorotuksiin.

Mikäli korot olisivat pysyneet ”normaalitasolla” eli pysytelleet selkeästi plussalla zombi-yrityksiä ei olisi syntynyt, vaan ne olisivat menneet nurin. Tällöin esim. toimitilojen saatavuus olisi ollut parempi ja hinta edullisempi. Toimitiloja olisi ollut edullisemmin tarjolla, vaikka startup-yrityksille tai muulle kannattavalle yritystoiminnalle. Sama logiikka toimii kaikkiin kulueriin.

Euroopassa olemme saavuttaneet tilan, jossa normaalikorkoihin palaaminen aiheuttaisi tuhansien zombi-yrityksien konkurssin, miljardien eurojen luottotappiot ja pankkien pääomittamisia. Pankkien pääomittaminen kiristäisi tulevaisuudessa veroja.

Niin, ja työttömyyden kasvuakin se aiheuttaisi, joka siis lisäisi valtion menoja ja nostaisi veroja...

Luottamus tulevaan

Olispa kristallipallo josta näkis lottonumeroiden lisäksi kaiken muunkin...

Valitettavasti ei ole, on vain tieto nykyisyydestä ja menneestä sekä valistunut arvaus tulevasta...

Mainitsinkin jo aikaisemmin: ”Silloin, kun ihmiset joutuvat elämään ”sumussa”, vailla kunnollista luottamusta työpaikkoihinsa tai talouteensa, eivät he retkahda kulutusjuhliin”.

Juu, maksuhäiriömerkintäiset eivät ota lainaa, eli luo rahaa kulutukseen. Heitä oli vuoden 2020 alussa 386000 .

Loppu kansasta pyrkii lainoistaan eroon ettei merkintöjä tulisi. Kun ei ne työnäkymät välttämättä ole erityisen vakaita tai tilanteet ainakin voivat muuttua tulevaisuudessa.

Ne, joilla ei vielä ole ollut lainalle tarvetta tuskin alkavat juoksemaan lainatiskillä ihan heti huomenna. 

Talouden happi alkaa hiipumaan...

Niin sanotuissa normaalioloissa (ennen vuotta 2008) Suomen talouskasvu oli n3% vuodessa. Sitten seurasi menetty vuosikymmen, jona aikana hommat tyrittiin ja alkavalle vuosikymmenelle (2020-2030) ennustellaan noin 1% vuosikasvua. Oletettavasti tällä alkaneella vuosikymmenellä on kuitenkin muutama vuosi jotka ylittävät tuon 1%, mutta kokonaiskuva on heikko.

Suurinta pahan aiheuttajaa on vaikea osoittaa, ainakaan yksiselitteisesti.

Luottamus talouteen on saanut hiukan kolhuja ja se ei suoranaisesti ole yritysten vika, vaan enemmänkin kokeellisten keskuspankki operaatioiden seurausta. Yritykset ovat olleet samanlaisia matkustajia kuin kuluttajat eli / ja työntekijät. Vaikka EKP onkin sössinyt, ei sitäkään voi yksi syyttää, pakkorako silläkin ollut (ehkä).

Zombi-yrityksetkin ovat vain yksi osatekijä, tosin nekin ovat vain hyödyntäneet tarjoutunutta tilaisuutta.

Direktiivejä Eu:ssa riittää ja lisää tulee liukuhihnalta, ainakin siltä se tuntuu. Suomessahan direktiiveistä tehdään lakeja, jotka täyttävät direktiivien vaatimukset, eli ovat siis lähtökohtaisesti direktiivejä tiukempia. Lakien pohjaltahan viranomaisille muodostuu määräykset jotka taas ovat lähtökohtaisesti lakeja tiukemmat.

Katson siis kohti sääntö-Suomea jonka purkamisen eräs hallitus otti ihan ”kärkihankkeekseen”, aikaahan sääntöjen purkamiseen oli kuukauden verran vajaa hallituskausi ja valmista ei varsinaisesti tullut... kertoo kenties enemmän sääntöjen suhteesta lainsäädäntöön ja direktiiveihin, kuin saamattomuudesta. Pitääkö tässä maassa kaikki sementoida ikuisiksi asiaintiloiksi ?

Summasummarum

Talous takkuaa pahasti ja ihan heti ei ole parempaa luvassa. Tämä vuosikymmen mennään ohuesti 1% kasvulla, jos silläkään. Talous tarvitsisi ”lopullisen ratkaisun” jossa zombi-yritykset poistettaisiin, tosin samalla heikentäisimme BKT:a ja verot ampuisivat kattoon, eikä sekään välttämättä mitään pelastaisi, koska kuluttajillakin sattuu tuota velkaa olemaan...

Elvytystä EKP on harjoittanut vuosia ja yrittänyt saada kulutusta aikaiseksi, mutta kulutus ilman kotimaista tuotantoa on kulutusta jonka arvonlisäys on vaatimatonta. Jotta kulutuksesta olisi jotain todellista hyötyä sen täytyisi synnyttää kotimaassa tuotantoa (työtä) eli arvonlisää, joka lyhyesti sanottuna mahdollistaisi alhaisemmat verot. Tällä hetkellä kulutus synnyttää työtä pääosin ”halpatuotanto maissa” ja Suomessa kulutus työllistää lähinnä varastotyötekijöitä, kuljetustyöntekijöitä ja kaupantyöntekijöitä, eli aloja jotka eivät ole tunnettuja korkeista palkoista. Elvytys ei siis enää toimi, sekään. Elvytyksen positiiviset vaikutukset ovatkin keskittyneet lähinnä finanssisektorille, koska reaalitalous ei kykene kilpailemaan arvopaperien kanssa tuottavuudessa.

Globalisaatio on asia jota en vielä ole käsitellyt. Asiassa on huikeasti positiivisia puolia ja vain vähän negatiivisia puolia, muuta ne negatiiviset puolet kerrannaisvaikutuksineen ovat lähes katastrofaalisia useimmille läntisille teollisuusmaille.

Globalisaatioon kuuluu kiinteästi maailmanlaajuinen kilpailu, joka on kohdistunut ensisijaisesti tuotteiden hintoihin. Kilpailu on vaikuttanut työn ja työpaikkojen siirtymiseen ”halpatuotanto maihin”, ja tämä on pysäyttänyt tulokehityksen läntisissä teollisuusmaissa. Samalla talouden rakenteet ovat suuntautuneet palvelusektoreille, jotka pääasiassa ovat siis matalapalkka-aloja. Kulutuksen kasvu on hidastunut ja siirtynyt enemmän velkarahoitteiseksi, etenkin matalammin koulutettujen keskuudessa. Kulutuksen hidastuessa, palkkojen junnatessa, ovat valtioiden budjetit kuitenkin jatkaneet kasvuansa. Budjettivaje on sitten täytynyt täyttää joko velalla tai verojenkorotuksilla. Käytännössä molempia keinoja on käytetty.

Kirsikkana kakun päällä painaa vielä sääntö-Suomena kutsuttu ilmiö, joka hidastaa innovaatioiden tuotteistamista ja aiheuttaa tehottomuutta ja ylimääräisiä kustannuksia muualla taloudessa. Eli romahduksen tullessa taloudesta ei ole apua, pikemminkin päinvastoin...

Seuraava postaus kahden viikon päästä, maanantaina 21.9.2020