Juurisyyt

 

Juurisyistä

Mainitsinkin jo aivan aluksi yhteiskuntien romahduksen juurisyiden olevan yleensä muualla kuin taloudessa. Yhteiskunta kestää lähes täydellisen talouden romahduksen, jos se muutoin on ”terve”. Silloin toipuminen on nopeaa. Mikäli yhteiskunta on jostain syystä ajautunut epäterveeseen tilaan, se romahtaa talouden tilasta riippumatta. Kunnossa oleva talous korkeintaan pehmentää iskua ja vähentää ikäviä ilmiöitä. Vilkaistaan muutamia juurisyitä lähemmin ja summataan ne taas osion lopussa. Muistetaan, että useimmissa ilmiöissä on talous kuitenkin jotenkin mukana ja tuon esiin myös sellaisia huomioita, joita en esitellyt talouden yhteydessä.

 

 

Korruptio

Kuten monissa muissakin maissa, korruptio on myös Suomessa esiintyvä ongelma. Tutkimusten mukaan Suomessa esiintyy katutason lahjonnan sijasta suuremman mittaluokan rakenteellista ja vaikeammin havaittavaa korruptiota.

Suomessa valta on keskitetty paikallistasolle ja piirit ovat usein pienet, mikä luo riskin epäasialliselle verkostoitumiselle. Korruption keskeisinä riskialueina pidetään rakennusalaa, julkisia hankintoja ja tarjouskilpailuja, yhdyskuntasuunnittelua, poliittista päätöksentekoa ja puolue- ja vaalirahoitusta.

Korruptioon voi kuulua puhdasta lahjontaa, vaikutusvallan kauppaamista tai esimerkiksi urakoista päättäville tarjottuja epäasiallisia palveluksia tai etuuksia. Aina korruption kohteena oleva ei edes tunnista, mistä on kyse.

Fiktiivisenä esimerkkinä korruptiosta voisi pitää kuviteltua tilannetta jossa virkamies saisi vaikkapa polkypyörän ilmaiseksi yhtiöltä, joka niitä sattuisi valmistamaan. Kyseessähän olisi ”viaton lahja”, vaikkakin lain mukaan rikos.

Oma lukunsa korruptiossa on poliittiset virkanimitykset, jotka lopulta vaikuttavat negatiivisesti luottamukseen poliitikoita ja instituutioita kohtaan.

Korruption tuhoavin voima liittyy erityisesti kansalaisten tasa-arvoisuuteen ja luottamukseen hallintoon.

Tämä prosessi on Suomessa alkanut jo vuosia sitten ja kansalaisten luottamuksen palautus ei oikeastaan ole enää mahdollista nykyisen hallinnon aikana. Lähes jokainen suomalainen muistaa jonkin tapauksen, johon liittyy korruptiota.

Aika-ajoin toteutettava luottamuskysely ei välttämättä anna oikeanlaista kuvaa luottamuksen tilasta, koska tietyn pisteen jälkeen, ihmiset alkavat vastaamaan siten, kuin ”toivotaan vastattavan”. Luottamuskyselyn tuloksiin vaikuttaa olennaisesti myös se, ettei Suomessa ole ns. katutason lahjontaa ja ihmisethän asioivat viranomaisten kanssa nimenomaan alempien virkamiesten tasolla (katutasolla siis).

Kaikki pieleen menneet uudet lait, lakiuudistukset tai niiden tulkinnat eivät kuitenkaan ole korruptiota, vaan jotain muuta.

Politiikka on rikki

Kukapa ei olisi huomannut politiikkaa seuratessaan ns. tahallista väärinymmärtämistä tai sanomisten vääristelyä, puhumattakaan olkiukkojen rakentelusta jne. Jo vuosia sitten alettiin puhua, että politiikka on rikki ja nykyisin tämä keskustelu on jostain syystä hiljentymään päin, vaikka rikki se on edelleenkin.

Eduskunnassa on jo totuttu ajattelemaan puolueiden jakautuvan oikeisto-vasemmisto akselille ja tilaa pidetään vakiintuneena.

Harva on tullut ajatelleeksi, että erään vuosikymmeniä vanhan ja perinteisen porvaripuolueen linja on ajautunut aikain saatossa hyvinkin keskustaliberaaliksi ja sillä on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana jo kolmas puheenjohtaja joka olisi ajamansa politiikan puolesta mennyt aivan täysin minkä hyvänsä vihervasemmistopuolueen puheenjohtajana. Eli keskustaliberaali puolue on onnistunut löytämään jo kolme sosiaaliliberaalia puheenjohtajaa, aika erikoista etten sanoisi.

Samanaikaisesti poliittisen kentän vasen laita on ajautunut laajentamaan identiteettipolitiikan alueelle, jonka takia vanha äänestäjäkunta on osittain siirtynyt kannattamaan joko uusia puolueita tai sitten he ovat siirtyneet suoraan ”nukkuvien puolueeseen”.

Tilanne on absurdi, koska nykyinen liberaali ”oikeisto” kannattaa globalisaatiota ja liberaali ”vasemmisto” kannattaa globalisaatiota. Lähestymistapa on tietysti molemmilla ainakin näennäisesti eri. Maahanmuutto on toinen nykyisin näkyvillä ollut aihe, tässä liberaalin ”oikeiston” ja liberaalin ”vasemmiston” julkisesti esittämät perustelut ovat olleet liikuttavan samat. Miksi näin on?

Lähes koko poliittinen kenttämme on muuttunut suorastaan sosiaaliliberalistiseksi pyrkiessään miellyttämään mahdollisimman suurta osaa äänestäjistä. Kilpailu äänistä on erityisen vaikeata silloin, kun asiakysymyksissä ei juurikaan eroja synny puolueiden tai poliitikkojen kesken. Tällöin tehokkaimmaksi äänestäjien miellyttämisen välineeksi valikoituu helposti jokin muu kuin osaaminen asiakysymyksissä.

Hyvesignalointi ja moraaliposeeraus ovat ilmeisesti tehokkaita erottautumiskeinoja. Siihen kuuluu tuo tahallinen väärinymmärtäminen ja olkiukkoilu sun muut keinot. Asiat hautautuvat sinne kaiken muun alle ja vain pienen pieni äänekäs vähemmistö on tyytyväinen tilanteeseen. Asiakysymykset kärsivät ja sirkus pyörii reippaammin.

Politiikka on todellakin rikki ja sen korjaamiseen ei ole mitään helppoa keinoa. Vai miltä kuulostaa ajatus poliittisen kentän hajoittamisesta ja uudelleen järjestelemisestä seuraavalle akselille:

Oikeisto_konservatiiviset_kansallismieliset -VERSUS- Vasemmisto_liberalistiset_globalistit... Aivan, ei se realismia ole, vaikkakin toimisi asioiden tasolla paremmin.

Vaihtoehtoisesti joku voisi ehdottaa puolueiden palaavan vuosikymmenien takaisille linjoille, mutta se taas saattaa näkyä kannatuksessa ja olisi riskialtista, kukaanhan ei enään osaa tehdä sitä ... Lisäksi poliittisen linjan muuttaminen ottaa helposti 3-4 vaalikautta, jotta muutos olisi uskottava.

Seuraava postaus kahden viikon päästä maanantai iltana 5.10.2020