Skenaario 3: Luottamus – tuo kansakuntien liima

 

Skenaario 3: Luottamus – tuo kansakuntien liima


2020 alkanut pandemia saadaan vuoden 2021 loppuun mennessä aisoihin ja tarttuvuusluku laskee 1:n alle alkuvuodesta 2022. Taloudelliset tuhot osoittautuvat pienemmiksi kuin vuoden 2020 alkupuolella pelättiin. Talouden kasvu on kuitenkin vaatimatonta kesään 2023 asti, josta alkaa kulutushyödykkeisiin kohdistuva lyhyt kasvupyrähdys.

Koronapandemian aikana kansalaisten luottamus virkakoneistoa ja maan hallitusta kohtaan on kokenut dramaattisen laskun, joka osittain oikenee vasta eduskuntavaalien myötä. Luottamuksen dramaattinen lasku heikentää taloudellista aktiviteettia – kysehän on ihmisten epävarmuuden lisääntymisestä, joka koskee mm. verotusta, ilmastotoimia, maahanmuuttoa ja turvallisuutta. Luottamuksen heikkeneminen ei koske ainoastaan Suomea, koska koko Läntiselle maailmalle on selvinnyt Korona-pandemian hyödyntäminen poliittisiin tarkoituksiin. Protestit kaikkialla Länsi-maissa ovat arkipäivää.

Eduskuntavaaleista huolimatta kansalaisten luottamus hallitusta kohtaan ei olennaisesti parane, vaikka ei toisaalta enää heikkene. Luottamus virkakoneistoa kohtaan jatkaa laskuaan. Budjettikuri palaa vuosikymmenen puolivälin tienoilla ja kipeitä leikkauksia on toteutettava pakon edessä. Kansalaisten luottamus jatkaa rapautumistaan. Yleislakot seuraavat leikkauksia ja vasemmisto lietsoo mellakoita. Totalitaristisia keinoja otetaan käyttöön tilanteen vakauttamiseksi. 

Tietenkin totalitaristisilla rajoituksilla on seurauksensa joista lohduttomin taitaa olla talouden hiipuminen, koska totalitarismi vaatii taloudelta ankaraa sopeutumista. Samaan totalitaristiseen suuntaan on menty kaikkialla Länsimaissa ja talouden ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla.

Lopulta kulukuri alkaa tuottamaan tuloksia ja vuosikymmenen viimeisinä vuosina taloudesta kuuluu jälleen parempaa. Talous kasvaa tosiasiallisesti ensimmäistä kertaa noin 20 vuoteen Suomessakin, hintakin on tosin ollut raskas ja kitkerä.

Ensi vuosikymmenen alkuvuosina, talouskasvun huumassa, Länsimaiden ihmiset ryhtyvät kaipaamaan enemmän vapauksia. Kansalaiset kaipaavat juurikin niitä vapauksia joita totalitarismilla karsittiin edellisellä vuosikymmenellä, ja tämä on ongelmallista hallinnoille. Virkamieskoneistot ovat ehtineet tottumaan suurempiin valtaoikeuksiin ja pyrkivät myös säilyttämään nuo oikeudet. 

Valtaoikeuksia perustellaan edellisvuosikymmenen mellakoilla ja maalaillaan kauhukuvia mellakoiden paluusta. Tosiasiallisesti kyseessä on pelko oman toimeentulon menetyksestä, koska kaikissa totalitaristisissa valtioissa virkamiesten joukkovähentäminen on tehty lainsäädännöllä mahdottomaksi, niin totalitarismin purkaminen aiheuttaisi laajoja henkilöstövähennyksiä. Kaikkialla Länsimaissa on eriasteisia totalitaristisia piirteitä ja kaikkialla on myös luottamus pakkasella.

Ihmiset läntisessä maailmassa tulevat tietoisemmiksi valvontakoneistoista jotka vahtivat ja seuraavat ihmisten tekemisiä heidän arjessaan. Valvonta on kaikkein aukottominta kaupungeissa ja ainoastaan maaseudulla on alueita joita ei ole onnistuttu alistamaan valvonnalle. Ihmisiä luonnollisesti alkaa kiehtomaan elämäntapa jossa ”isoveli ei valvoisi”, voisi jopa puhua asioista niinkuin niistä ajattelee, kunhan vain jättää puhelimen pois kyydistä...

Ensimmäiset maallemuuttajat ovat onnekkaimpia, he voivat myydä omaisuutensa ja ostaa edullisesti maaseudulta itselleen mieluisan asumuksen. Useissa tapauksissa rahaa jää sen verran yli, että toimeentulon hakemisella ei ole kauhea kiire ja sopeutumiseen on aikaa. ”Maallepako” aiheuttaa kaupunkien ja valtion verotuloihin selkeän notkahduksen, joka heikentää kaupunkien kykyä rahoittaa vähiäkään jäljellä olevia sosiaalietuuksia. Useissa maissa mellakat alkavat niiden toimesta joilla ei enää ole menetettävää, kuvio on muistissa edelliseltä vuosikymmeneltä. Myös Suomessa alkaa liikehdintä ja vaatimukset totalitarismin purkamisesta kovenevat. Suomessa ja muualla ”maallepako” kiihtyy samaan tahtiin väkivaltaisuuksien kanssa, ihmiset asuvat jopa sukulaistensa ”nurkissa”...”väliaikaisesti siis”...

Ensivuosikymmenen puoliväliin mennessä levottomuudet ovat parissa vuodessa tuhonneet merkittävän osan taloudesta ja vähentänyt kaupunkien asukasmääriä dramaattisesti, maaseudulla ja pikkutaajamissa on otettu asumiskäyttöön kaikki mahdolliset lämmitettävät tilat, ihmisten paettua levottomuuksia ja valvontakoneistoa. Länsimaiset valtiot toisensa jälkeen ajautuvat kaaokseen domino-ilmiön kaltaisesti ja romahtavat. Useissa valtioissa nähdään sotilaiden valtaannousuja ja yhteiskuntien uudelleen järjestäytymisiä, mutta myös sekasortoista diktatuuria.


Romahdus tapahtuu tässä skenaariossa siis ensi vuosikymmenen puolivälin tienoilla, ehkä vähän aiemminkin.


Seuraava skenaario tulee ulos 21.12 illalla....


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Noidankehä

Skenaario 4: Kolme rujoa konsulttia