Perusta ja turva

 

Talous on perusta ja turva

Kirjoitussarjani ensimmäisessä osassa käsittelen taloutta ja sen ilmiöitä. Talous on (ja on ollut) keskeinen osa-alue kaikissa yhteiskunnissa viimeisten 5000-6000 vuoden ajan. Yhteiskuntien romahduksien juurisyyt ovat lähes aina muualla ja talous on joko kiihdyttänyt tai hidastanut romahdusta, eli talous on jokseenkin keskeisessä roolissa.Taloudeksi on tässä yhteydessä luettava myös jo romahtaineiden agraariyhteiskuntien osittain tai kokonaan vaihdantaan perustuvat taloudet.

Tulevassa yhteiskunnan romahduksessa taloutemme vaikuttaa olevan siinä asennossa jossa se kiihdyttää romahdusta ja juurisyyt ovat edelleenkin muualla, mutta lueskellaan ”bisnekset ensin” vai mitä?

Vuonna 2008 maailmaa ravisteli poikkeuksellisen raju finanssikriisi, joka syöksi Suomenkin niin sanottuun menetettyyn vuosikymmeneen, itseasiassa koko euroalue kärsi huomattavasti kriisistä. En ala vatvomaan finassikriisin syitä, vaan tarkastelen sen jälkeisiä (ei niin onnistuneita) toimenpiteitä.

Korko, velka, budjetti

Mikä on korko ? Miksi sitä maksetaan ? - Korko on velanottajan maksama korvaus velanantajalle siitä, että lainattu pääoma ei ole laina-aikana omistajansa (velanantajan) käytössä. Tämä on helppo ymmärtää ja sisäistää.

Nykyisillä lainamarkkinoilla keskuspankit kuten EKP ohjaavat talouden isoa kuvaa ohjauskorolla, jolla talletuspankit lainaavat rahaa joko keskuspankilta tai rahamarkkinoilta. Ohjauskorko vaikuttaa rahamarkkinoilla määräytyviin korkoihin kuten Euriboriin, joka taas on tuttu korko jokaiselle asuntovelkaiselle. Euriborin päälle pankit perivät vielä marginaalin (joka on siis se osa korosta, jota tavallinen Jamppa ja Jaana voi kilpailuttaa eri pankeilla).

Normaalissa taloustilanteessa keskuspankki EKP säätelee siis rahan hintaa, talouskasvua ja inflaatiota ohjauskorkonsa avulla. Itseasiassa ohjauskorko on EKP:n tärkein rahapolitiikkaan vaikuttava väline. Hieman mutkia suoristaen...

Ajatuskuvio korkovälineen kanssa menee kutakuinkin seuraavasti: Talouden noususuhdanteessa ohjauskorkoa nostetaan jolloin lainarahan määrä taloudessa vähenee ja hintakuplien yms. ”ylikuumenemisongelmien” muodostumisen riski vähenee. Talouden laskusuhdanteessa taas ohjauskorkoa lasketaan jolloin lainarahan määrä taloudessa lisääntyy ja edistää kulutusta sekä investointeja yms. talouden positiivisia ilmiöitä.

No, mutta kun EI... Joku mättää ja pahasti ! Ohjauskorko on ollut nollissa jo vuodesta 2014 ja Euribori miinuksella jo vuodesta 2016 ! Ei kasvua (merkitsevää sellaista), ei kuplia eikä poreita. Missä vika, kun ei talous kukoista? Ajatuskuviossako? Ei, tai on se ainakin tähän asti toiminut...  

No, oisko vika siinä, että ne korot on nollissa tai miinuksella? Osittain, sillä korkovälineen vaikutus loppui sen saavuttaessa nollatason.

No, joo... Kyllähän Ekp äkkäsi nopeasti sen, että nollakorot ei taloutta juurikaan auttaneet. Sitten alkoivatkin epätavallisemmat toimet, eli Määrällinen kevennys (Quantative Easing). Jotkut kutsuvat Määrällistä kevennystä setelirahoitukseksi, mielestäni aivan oikeutetusti.

QE on niin sanottu arvopapereiden osto-ohjelma, jossa kasvatetaan liikepankeilta ostettavien velkapapereiden määrää yli korko-ohjauksen mukaisen tason. EKP:n neuvosto aloitti määrällisen keventämisen kesällä 2014 vastatakseen hitaan inflaation vaiheeseen. Määrällisessä keventämisessä pääsääntöisesti keskitytään ostamaan valtion joukkovelkakirjalainoja suoraan pankeilta.

QE:n operatiivisina toimijoina ovat kansalliset keskuspankit, jotka suorittavat omien valtioidensa osalta velkakirjojen ostot. QE:n aloittamisen rinnalle otettiin Ennakoiva Viestintä eli vakuutellaan markkinoille sitoutumista rahan pumppaamiseen markkinoille ja kertoillaan markkinoille ennusteita ja odotuksia tulevaisuudesta (talouden kannalta siis).

No, joko? No ei, ei vieläkään... Korot pakkasella ja poikkeukselliset elvytystoimet, eikä vieläkään kunnon vaikutuksia... missä mättää? Toimenpiteiden pitäisi saada ainakin jokseenkin merkitsevää kasvua ja sitä kautta inflaatiota aikaiseksi, mutta ei tule. Useiden talousteorioiden mukaan silloin, kun markkinoille pumpataan rahaa se aiheuttaa automaattisesti kulutuksen lisääntymisen ja talouskasvua. Teoriat suhtautuvat ihmiseen ja ihmismieleen hyvin kaavamaisesti ja siksi teorioiden mukaan toimivat ovatkin jättäneet huomioimatta ihmisten luottamuksen omaansa ja yhteiskuntiensa taloudelliseen tulevaisuuteen. Silloin, kun ihmiset joutuvat elämään ”sumussa”, vailla kunnollista luottamusta työpaikkoihinsa tai talouteensa, eivät he retkahda kulutusjuhliin.

Kyllähän Määrällinen kevennys (QE) johonkin vaikutti, tietysti. Yhteiskuntien velkaantuminen ja tarkemmin määriteltynä valtioiden lisävelanotto lisääntyi EKP:n vaikutusalueella, eli Euro-alueella. Liikepankit lainaavat valtioille rahaa velkakirjoja vastaan (miten muutenkaan), tietäen EKP:n ostavan ainakin osan velkakirjoista omaan taseeseensa. Suomen valtion velkakirjoista, Suomen Pankki on osto-ohjelman kautta hankkinut noin 30-35% omistukseensa. Koko EKP:n jäsenvaltioiden keskuspankit omistavat valtioidensa lainoja noin 25-40%... Valtioiden velkakirjamarkkinat eivät siis toimi enään, kuten niiden pitäisi toimia. Myöskään keskuspankit eivät pääse eroon velkakirjoista joiden korko on pakkasella.

Budjettitaloudella jota mm. valtiot ja kunnat käyttävät on hövelien poliitikkojen lisäksi yksi heikkous, joka estää samalla myös kultakannan käyttämisen valuutan pohjana. Budjetit tuppaavat kasvamaan ”luonnostaan” vaikka politikot eivät levottomia lisäyksiä tekisikään, tämä on lähes luonnonlain kaltainen ominaisuus ja koskee kaikkia valtioita, ei ainoastaan Suomea. Parempaakaan ei ole vielä kehitetty ja sen mukaan on mentävä.

Ai niin, se rahan luominen! Käydääs pikaisesti läpi se rahan luominen, eli:

EKP / Suomen Pankki luo rahaa antamalla liikepankeille lainaa, ostamalla velkakirjoja tai liikepankki ostaa valtionvelkakirjoja. Kotitaloudet tai yritykset ottavat lainaa liikepankilta ja Pim!, raha on syntynyt. Uunituore velallinen on onnellinen ja helpottunut...

Seuraava postaus kahden viikon päästä, eli viikolla 38 maanantain aikana...