Romahduksen anatomia

 

Romahduksen anatomia

No, niin... aletaas kerääntymään astian ympärille ja tutustutaan romahdukseen lähemmin. Romahduksen alku on mennyt useinmiten samaa kaavaa noudattaen. Ensin on yhteiskunnalle haastavaa aikaa joka muuttuu suhteellisen nopeasti totalitarismin suuntaan hallinnon pyrkiessä säilyttämään vakauden. Seuraavaksi sitten seuraakin varsinainen romahdus, joka ei sitten menekkään yhden kaavan mukaan, vaan vaihtoehtoja ja mittakaavoja on useita.

Joskus on myös hyvä kyseenalaistaa, että onko se varsinainen romahdus tapahtunut jo ennen levottomuuksia ja mahdollisia väkivaltaisuuksia ? Ovatko levottomuudet ja väkivaltaiset tapahtumat vain seurausta edeltävistä 10-40 vuodesta ? Olisiko kyse prosessista, jota ei pysty pysäyttämään tietyn pisteen jälkeen ?

Valtaosa allamainituista ilmiöistä on ilmaantunut vuoden 2008 finansikriisin jälkeen.

Suomessa on siis meneillään useita kehityskulkuja, jotka vievät kohti romahdusta tai edustavat meneillään olevaa romahdusta, tulkinnasta riippuen.

• Talous on tilanteessa, jossa valtio velkaantuu ”kiihtyvällä” tahdilla, yrityksien tuottavuus on kuralla, investoinnit laahaavat, talouskasvu on olematonta ja verotus on ankaraa.

• Korruption tuhoavin voima liittyy erityisesti kansalaisten tasa-arvoisuuteen ja luottamukseen hallintoon. Tämä prosessi on Suomessa alkanut jo vuosia sitten ja kansalaisten luottamuksen palautus ei oikeastaan ole enää mahdollista nykyisen hallinnon aikana. Lähes jokainen suomalainen muistaa jonkin tapauksen, johon liittyy korruptiota.

• Politiikka on rikki ja hyvesignalointi ja moraaliposeeraus ovat ilmeisesti tehokkaita erottautumiskeinoja. siihen kuuluu tuo tahallinen väärinymmärtäminen ja olkiukkoilu sun muut keinot. Asiat hautautuvat sinne kaiken muun alle ja vain pienen pieni äänekäs vähemmistö on tyytyväinen tilanteeseen. Jotkin entiset porvaripuolueet ovat liukuneet sosiaaliliberalismin tielle.

• Sananvapauden rajoitukset. Itsesensuuri on jo astunut keskuuteemme ja se onkin tarkoitus aina, kun sananvapautta rajoitetaan.

• Cancel-kulttuurilla laajennetaan entisestään sananvapauden rajoituksien kirjoa, myös sellaisiin aiheisiin, jotka eivät vielä ylitä syytekynnystä. Vaikka cancel-kulttuuri onnistuttaisiin lopettamaan, on se jo jättänyt jäljen, jonka seurauksena yhteiskuntaa koskevista isoista ongelmista, ei kyetä puhumaan avoimesti, vuosiin. Työpaikka ja maine on normaalille ihmiselle liian tärkeitä: vaikenemalla ne saattavat säilyä.

• Intersektionaalinen Feminismin alinta kastia ovat valkoiset hetero naiset ja hetero miehet eli he jotka kantavat päävastuun yhteiskunnan toiminnoista sekä taloudesta ja joiden työn tuloksista maksetaan käytännössä kaikki verot.

Ylläolevassa luettelossa on nähtävissä kaikki huonot ”ennusmerkit”: Talous kuralla, luottamus yhteiskunnassa heikentynyt, politiikan murros, sananvapauden rajoitukset ja etuoikeutetut ryhmittymät.

Yhteiskunnan olemassaolon tarkoitus on vaarantunut, koska hallinto on nyt kääntynyt kansaa vastaan suosimalla tiettyjä ryhmiä toisten kustannuksella. Yhteiskunnan tarjoama synergiaetu siis vähenee nopeasti ja tämä enteilee ”Hard landing”- tyyppistä tapahtumaa, tätä hallinto pyrkii estämään siirtymällä suoranaiseen totalitarismiin, vielä kuluvan vuosikymmenen aikana. Hallinnot ovat aina turvautuneet totalitarismiin vakauttaakseen tilanteen ja estääkseen romahduksen, aina epäonnistuen.

Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että romahdukseen ei tarvita kaikkia edellämainittuja ”ennusmerkkejä”.

Esimerkiksi yhteiskunnan sisäisen luottamuksen puute yksinään riittää taannuttamaan yhteiskunnan siten, että se voidaan jälkikäteen tulkita romahdukseksi. Tämä tosin vaatii hyvin pitkälle edennyttä luottamuksen puutetta, jolloin kansalaiset luottavat lähinnä itseensä, omaan ydinperheeseen ja ehkä omiin vanhempiinsa. Synergia vaatii myös jonkinasteisen perusluottamuksen toteutuakseen.

Edelleen esimerkiksi riittävän raju poliittinen murros aiheuttaa yhteiskunnassa vakavia ongelmia jotka helposti johtavat totalitarismin kautta romahdukseen.

Lisäksi pitää muistaa, että käytännössä yhdenkin ”ennusmerkin” ilmaantuminen tuo mukanaan kohta toisen ”ennusmerkin” jne. Tämän perusteella voidaankin odotella jonkinlaista romahdusta.

Voisiko romahduksen vielä estää ?

Yllämainittuja ilmiöitä tai ”ennusmerkkejä” on jo niin paljon, että romahduksen estäminen on käytännössä mahdotonta. Olemme jo lipuneet sen pisteen ohi, jossa kaikki olisi ollut estettävissä.

Kuvaavaa on tuo valtion velkaantumisen nopeus ja määrä joka on hengästyttävä.

Velkaantumisen tahti ja suuruus on itseasiassa sitä luokkaa, jossa valtio todennäköisesti joutuu karsimaan sosiaaliturvaa rankalla kädellä kyetäkseen maksamaan velat. 

Karsinnan rankkuudesta kertoo se, että hallinto oletettavasti joutuu palaamaan valtion minimimääritelmän äärelle ja aloittamaan priorisoinnin.

Valtion minimimääritelmässä valtiolla on vain kaksi tehtävää: 1. Ulkoisen- ja sisäisen turvallisuuden takaaminen. 2. Oikeusjärjestelmän ylläpito....

Kaikki muu lisuke on tuon määritelmän mukaan Goodwill:ia, joka ”jostain syystä” halutaan tarjota yhteiskunnan jäsenille, eikä siis ole välttämätöntä valtion toiminnalle...

Verotus tulee myös kiristymään ja rajusti, mikäli valtion budjettiin ei synny luontaista ylijäämää jolla velkaisuusastetta voitaisiin vähentää. Taloustieteen Emeritusprofessori Matti Viren on laskenut, että 2030-luvulla valtion budjetissa pitäisi olla 15 mrd. €/v ylijäämää, jotta velkojen maksu onnistuisi. Valtion budjetti oli vuonna 2019 n. 55 mrd.€ siihen suhteutettuna tuo 15 mrd.€ ylijäämää on aika paljon. Tuskin kukaan uskoo, että hallinto kykenee suorittamaan tuon menokarsinnan.

Kuten tuossa jo edellisessä postauksessa totesin niin maassamme on alkamassa mielipide eroja vakavampi blokkiutuminen, joka tulee tämän vuosikymmenen aikana johtamaan muuttoliikkeeseen maan sisällä. Tuleva muuttoliike poikkeaa edellisistä siinä, että kaupungit ei ole enään se ainoa suunta. Muuttoliikettä ohjaa samankaltaisuudet muuttajien ja kohdealueiden asukkaiden kesken.

Blokkiutuminen on seurausta pääasiassa kolmesta ilmiöstä eli: sananvapauden rajoituksista, cancel-kulttuurista ja intersektionaalisesta feminismistä. On erityisen aiheellista mainita näiden ilmiöiden itseään vahvistavasta luonteesta, jopa itsensätoistamisen uhalla.

Sananvapauden rajoitukset ovat historian valossa olleet lähes aina kiristyviä rajoituksia ts. niiden piiriin on joutunut yhä uusia asioita ja kiellettyjä aiheita, joita ei alkuperäisissä rajoituksissa ollut.

Cancel-kulttuuri ja Intersektionaalinen feminismi on oikeastaan nähty historian aikana ainakin pari kertaa, tosin erinimisinä ja hieman erimuotoisina. Natsisaksassa tätä Intersektionaalista juttua kutsuttiin rotuopiksi ja cancel-kulttuuri oli Sturmabteilung eli kuuluisat ”katutappelijat”.

Jugoslaviassa tätä Intersektionaalista juttua kutsuttiin sosialismiksi ja cancel-kulttuuria edusti kunkin blokin omat ”katutappelijat”, joita kutsuttiin milloin milläkin ylevällä määritteellä.

Ennuste näiden cancel-kulttuurin ja intersektionaalisen feminismin lopputulemista ei ole kovin hyvä. Siinä vaiheessa, kun ”pullonhenki” on vapautettu on yhteiskunta jokseenkin tuomittu vahvaan ja moninapaiseen polarisaatioon eli blokkiutumiseen.

Eli kuten jo mainitsin romahduksen estäminen on käytännössä mahdotonta. Seuraavassa blokkauksessa aloitan käymään lävitse todennäköisimpien romahdusmallien kehityskulkuja. Toivon piirtäneeni arvon lukijoilleni perussyiden osalta riittävän tarkan kuvan, jotta ikävien kehityskulkujen seuraaminen onnistuu.

Seuraava postaus kahden viikon päästä: Illalla 02.11.2020